YHTEYSAPAJAN ANTIA

Kuulijoita kokoontui yli 60 Ounasvaaran hiihtoseuran majalle 28.11.14 klo 9-15 väliselle ajalle. Aluksi Tiinaliisa Multamäki, hankkeen projektisuunnittelija ja päivän esiintyjä sekä juontaja, esitti monologin ”Sunnuntaimetsästäjästä”. Mies- ja vapaa-aikateema on innoittanut hankkeen väkeä ja osatoteuttajia hankkeen aikana, joten aihe sopi hyvin päivän avaajaksi.

Avaussanoissa Sari Poikela, hankkeen vastuullinen johtaja, kertoi hankkeen toimista ja esitteli tulevan kirjan kannen. Kirja on luvattu toimittaa kaikille osallistujille. Mies- ja vapaa-aika käsikirja on myös lähipäivinä menossa painoon ja siinä on koostetta siihen teemaan. Leila Rautio, hankkeen projektikoordinaattori, esitteli päivän ohjelman pääpiirteissään.

Hanna Vuojärvi, mediakasvatuksen yliopistonlehtori, nosti oppimisympäristöpohdinnoissa tärkeänä seikkana, että oppimista ei saisi rajoittaa seinät, aika eikä paikka. Hän yhdistää mielellään pedagogiikkaa ja arjen yhteisöjä. Uudet yhteisöt tulevat merkityksellisiksi esimerkkinä uusi ”äitien hätäkahvit”-koodi, millä saa kotiinsa vertaispika-apua Facebookin kautta.

Pirjo Junttila-Vitikka, nuorisotutkija, pohti nuorisotyötä, sekä nuorisoa että työtä. Kuinka moni asia ratkeaisi sillä, että nuorilla olisi töitä. Hän myös nosti ryhmädynamiikan tärkeäksi vaikuttavaksi seikaksi nuorten elämässä. Ryhmän ja yhteisön merkitys on suuri nuoriin. Hän halusi nostaa osallistavan kasvatuksen teoreettista mallia esille, jotta sillä voisi auttaa nuoria, perheitä ja nuorten parissa työskenteleviä.

Unto Matinlompolo, työvalmentaja, herätteli kuulijoita pohtimaan työyhteisöjä ja siellä toimimista. Joskus työntekijän suppea oma etu, voi olla yhteisön edun edellä. Hän kertoi surullisia esimerkkejä, kun työaika on loppunut, on voinut loppua myös mielenkiinto hädässä olevan ihmisen asioihin. Työssä viihtyminen on tärkeää, mutta senkin kanssa saa olla tarkkana, ettei työn focus katoa viihtyvyyden jalkoihin.

Maija Gellin, ohjelmajohtaja, puhui kohtaamisen kulttuurista, vuorovaikutuksesta ja sen harjoittelusta. Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja olisikin hedelmällistä ottaa konflikti oppimisen resurssiksi, eikä hoitaa konfliktitilanteita jälki-istunnolla. Sosiaaliset taidot, asioiden kohtaaminen ja selvittäminen ovat opettelua vaativia taitolajeja. Vuorovaikutuksen oppitunteja on, kun jotain tapahtuu, eikä välttämättä silloin kun sellainen oppitunti on.

Timo Kopomaa, kaupunkitutkimuksen dosentti, pohti miten tilat voivat tukea yhteisöllisyyttä. Hän kertoi esimerkkejä Maunulan lähikulttuurin kotikonserteista ja toteutustavasta. Senioriasuminen voisi olla tulevaisuudessa senioritaloissa hyvin viihtyisää ja tuskin aiheuttaisi naapurustossa negatiivisia reaktioita. Viipyilevää kaupunkilaisuutta ja leppoistamista hän mietiskeli. Instagramin tarinallisuutta hän toi esille, ja kertoi ihmisten viestivän kuvilla yhteisössä erilaisia asioita.

Juha Kutuniva, kyläkoordinaattori, kertoi työstään ja siitä miten maaseutua ja pieniä kyliä pyritään elävöittämään ja myös osallistumaan kunnan toimintoihin. Kylissä on otettu hyvin vastaan tämmöinen työ ja ihmisiä on tullut aktiivisesti kuulemaan asioista. Osallistaminen ja yhdessä tekeminen oman kylän hyväksi olivat tärkeät asiat.

Yleisö oli aktiivisesti mukana, esitti kysymyksiä, kommentteja ja nosti hyviä ajatuksia esille. Pitkään puhututti, mistä 30–60-vuotiaat työttömät löytävät omat yhteisöt? Pöytäkunnat pohtivat ja esimerkkejä saatiin: arki ylipäätään vie 30-60 vuotiasta. He voivat löytää omia yhteisöjä ostoskeskuksesta, naapureista, pubista, työyhteisöistä tai talkootyöstä, virkistyspäivistä, osuuskuntatoiminnasta, harrastustoiminnasta. Ravintolapäivä, oman kodin avaaminen, korttelijuhla voi olla hyvä syy kutsua ihmisiä. Kerhohuone, asukastupa, kirjasto, nettiyhteisöt & erilaiset foorumit voivat kodin lähellä olevat tärkeitä kohtaamispaikkoja. Lääkäri voisi määrätä liikuntareseptiä, niin myös toimintareseptiä, ihmisten aktivointia.

Anu Magga Jaakkolan porotilalta kävi joikaamassa ja kertomassa saamelaisten yhteisöllisyydestä ja siitä miten tärkeä voimavara perhe ja oma suku ovat saamelaisille. 

Koonnissa Tiinaliisa Multamäki sai puristettua väestä vielä yhteisöllisten ominaisuuksien vahvistamiseen pientä reseptiä: tulisi hyväksyä itsensä, poistaa turhia rajoja ja sääntöjä, aikaistaa tiedonsaantia asioihin, asiallinen hengailu ja vuorovaikutus olisi tärkeitä muistaa yhteisöllisyydessä.

Päivästä jäi saaliiksi näiden lisäksi konkreettisia esimerkkejä kiperiin tilanteisiin, ikäihmisiä itse muuttamaan omia asioita. POP UP TYÖKKÄRI olisi uusi innovaatio, jotta moni asia helpottuisi ihmisten asioinneissa. Positiivista palautetta tuli päivän tunnelmasta ja annista. Ilmapiiri oli rauhallinen ja rento. Seminaaritilakin teki oman vaikutuksensa ja yleinen juttelu onnistui hyvin. Pääsimme pois ”puhuvista päistä” ja saimme ihmiset puhumaan.

Kiitos osallistuneille, puhujille ja esiintyjille hienosta YHTEYSAPAJASTA!